"Minä seisoin ajatuksissani."
Hän ojensi ylioppilaalle kätensä.
"Kuinka te olette nyt miehevä — ja — muuttunut."
"Kaunis," oli hän sanomaisillaan, vaan oikasi sen aikoinaan.
"Mutta te, neiti, te ette ole muuttunut."
"Enkö?"
"Ette, te olette aina ollut yhtä kaunis."
"Me olemme oppineet sanomaan toisillemme kohteliaisuuksia pääkaupungissa."
"Kohteliaisuuksia? Ei, se on todellinen mielipiteeni — valitettavasti."
"Valitettavasti?"