"Pyydä mitä tahdot."
"Herra pormestari, minä en pyydä mitään muuta, minä en elä minkään muun eteen kuin saadakseni poikani oikein onnelliseksi. Ja hänen tulevaisuuden onnensa on teidän kädessänne. Se on korko."
"Minunko kädessäni?"
"Teidän, herra pormestari, hän ja Lagerta pitävät toisistansa. Sen olen kauan tietänyt. Tänä iltana ovat he itse toisilleen sen sanoneet. Jos neiti tahtoo odottaa häntä pari vuotta, ja jos hän palaa takaisin kandidaattina ja rehellisenä miehenä, joka voi vaimonsa elättää, niin on hän hänet saapa — eikö niin, herra pormestari? — vaikka hänen äitinsä on vaan halpa kylvettäjä?"
Pormestari seisoi pää kumarruksissa ja puristi hiljaa Gunhildin kättä.
"Gunhild, sinä olet paljon parempi ja — rehellisempi kuin minä."
"Ja nyt luulen minä punssilasin tekevän hyvää pormestarille."
Gunhild oli koko ajan seisonut tarjotin kädessä.
Pormestari tyhjensi lasin äkisti, tapaili molemmin käsin päätänsä, ikään kuin hänellä olisi ollut ilkeä unelma, ja riensi sitten kepein askelin pitkin lehtokujaa ylöspäin ja sisään tanssisaliin.
Vilkas tanssisävel kaikui häntä vastaan.