"Sinä olet tekevä Rikhardini onnelliseksi, sen tiedän, sinä olet rakastava häntä yhtä paljon kuin minä olen häntä rakastanut, eikö niin?"
"Sen olen tekevä, äiti?"
"Kiitos, lapset, tekemästänne viimeiset hetkeni niin onnellisiksi."
"Kiitos, äiti, kaikesta mitä olet meidän hyväksemme tehnyt."
"Nyt en voi muuta kuin rukoilla tulevaisuutenne edestä. Herra olkoon kanssanne ja auttakoon teitä, niin teidän käy kyllä hyvin."
Hänen päänsä vaipui väsyneenä Rikhardin olkaa vasten.
Hänet laskettiin hiljaa takaisin tyynyille.
"Mutta nyt pitää teidän palata takaisin vierastenne seuraan, lapset. Menkää nyt, minä olen väsyksissä, tarvitsen lepoa. Minä olen käynyt niin paljon eläessäni."
He puristivat hänen käsiänsä jäähyväisiksi.
Ovessa kääntyivät he vielä kerta.