Ovi aukeni, ja Rikhard astui sisään Lagerta käsivarressa.
Gunhildin silmät loistivat.
Siinä seisoi kaunis pari, mies uljas ja miehevä, vaimo kaino ja hymyilevä, myrttiseppele mustissa kiharoissa, joiden ympärillä leijaili kevyt morsiusharso.
"Jumala siunatkoon teitä, lapset, jotka olette tehneet minulle sen ilon, että tulitte tänne tänä iltana."
"Etpä usko kuinka Lagerta oli levoton ennenkuin päivälliset päättyivät, äiti. Tuskin sain häntä maistamaankaan jälkiruokaa, ainoastaan sen vuoksi että hänen mielensä paloi tänne näyttämään itseänsä kaikessa ihanuudessansa. Eikö hän ole kaunis?"
Gunhild kohosihen puoleksi.
Rikhard istui sängynlaidalla ja tuki häntä käsivarrestaan.
"Ja hyvä on hän myöskin," sanoi Gunhild ja ojensi käden nuorta morsianta kohti.
Lagerta laskeusi polvilleen sängyn viereen ottaen Gunhildin kädestä kiinni.
Hänen valkoinen silkkisarsinen hameensa aaltoili pitkin lattiaa, ja hänen mustat silmänsä lepäsivät lemmekkäästi eukon ryppyisillä kasvoilla.