"En konsaan usko, että hän on pitävä sinusta niin paljon kuin Rasmus."
"Rasmus et konsaan ole sanonut pitävänsä minusta."
"Tiedäthän sen, että hän pitää," sanoi eukko. "Jos olisit nähnyt kuinka hän kävi pahoille mielin kuullessansa, että tähän taloon oli kosija tullut. Eilen oli meillä lihakeittoa — se on hänen lempiruokaansa, mutta hän ei voinut pelkästä surusta saada kulumaan muuta kuin yhden lautasellisen, ja muutoin syö hän tavallisesti kolme."
Olina näytti liikutetulta tästä hänen lempensä osoitteesta.
"Voisiko sinulla todellakin olla sydäntä saattaa hänet onnettomaksi?" kysyi muori.
Olina näytti olevan kahden vaiheella. "Ludvig on kuitenkin sekä hienompi että kauniimpi," sopersi hän.
Vanha Rasmussenin matami pusersi kokoon huulet ja hänen viiksensä nousivat hirveästi koholle.
"Tämä kihlaus täytyy estää. Heistä ei konsaan tule onnelliset," ajatteli hän.
Hänen katseensa harhaili hajamielisesti pitkin avaruutta, kunnes kiinnittyi Donnerin rouvan kookkaasen, jäykkään vartaloon.
"Hän on auttava minua kihlauksen estämisessä," ajatteli eukko. "Ei kukaan ole siihen soveliaampi."