"Mutta jos tyttö nyt menee toiselle?"
"Niin saavat hän ja hänen miehensä niinikään asua täällä, jos he tahtovat periä minut, kun kerta kuolen."
"Ette kai aio niin pian kuolla. Olettehan te vielä niin rivakka."
"En suinkaan, minä toivon Jumalan avulla saavani vielä elää kymmenen tai kaksitoistakin vuotta. Äitini oli 90 ja muorini 99 kuollessaan, ja toivoakseni elän minä yhtä kauan."
Ylioppilas ei pitänyt sitä mahdottomana.
"Minä tietysti asun täällä edelleen, ja kaikki on käypä minun tahtoni mukaan.
"Tietysti."
"Rasmus on myöskin asuva täällä. Hän on saapa puolet omaisuudesta ja vapaan asunnon itselleen ja perheelleen, jos Olina menee toiselle."
Ylioppilas kuvaili mielessään, kuinka hauskaa elämää sentään Olinan vastainen mies tulisi viettämään.
Hän laski lusikan pois kädestään ja oli ravittu.