Ludvig loi häneen kiitollisen silmäyksen ja riensi ylös hakemaan kapineitansa.
Muutamia minuutteja sen jälkeen istui hän Rasmussenin matamin vaunuissa ja ajoi Granholtiin.
"Lienee parasta että lähdet pääkaupunkiin huomenna."
"Tietysti. Minun täytyy laittautua täältä pois niin pian kuin mahdollista. Tämä oli todellakin ikävä juttu."
Mutta Grönlidissä oli sellainen sekamelska, ettei kukaan huomannut ylioppilaan lähtöä.
Donnerin rouva huusi vettä, ja karjapiika, joka tiesi, että kun vieraat Grönlidissä pyysivät vettä, saivat he maitoa, toi juoksujalassa kannullisen vastasiivilöittyä maitoa.
"Kaada se hänen kasvoihinsa!" huusi leskirouva.
Karjapiika seisoi nolostuneena ja luuli itsestään tahdottavan tehdä pilkkaa.
"Anna se tänne!" sanoi nuori kauppias, tempasi kannun ja kaatoi aikalailla maitoa Auroran kasvoihin.
Aurora avasi silmänsä ja tuli tuntoihinsa.