Hänellä oli mukana pullo Hoffmanin tippoja ja kupillinen kaurasoppaa ja oli valmis tapaamaan onnettoman tyttärensä kiivaassa kuumehoureessa.
Kun kuitenkin näyttihen, että Olina asianhaaroihin nähden oli sangen hyvissä voimissa ja näytti yhtä pirteältä kuin tavallisesti, malttoi äiti johonkin määrin mielensä.
Muutamia päiviä sen jälkeen kävi vanha Rasmussenin matami Grönlidissä.
Hän huomautti miniälleen, ettei Olina tuon ikävän kihlausjutun jälkeen voinut tehdä mitään viisaampaa kuin ottaa uuden sulhasen.
Nuorena miehenä, joka kaiken suhteen oli sovelias tähän
edesvastauksenalaiseen toimeen, esitteli hän Rasmus Nielsenin, ja kun
Olinallakaan ei ollut mitään mainittua kandidaattia vastaan, antoi
Rasmussenin rouva vähäisen houkuttelun jälkeen siihen suostumuksensa.
Patronalla ei tietysti ollut mitään vastaan.
Joku aika sen jälkeen viettivät pehtori ja Olina häitä ja muuttivat
Granholtiin, missä he elävät hyvin onnellisina.
Vanha Rasmussenin matami asuu nuorten luona.
Hänellä on yhä vielä hyvä terveytensä ja luja tahtonsa.
Donnerin Aurora neiti on niinikään astunut pyhään aviosäätyyn.