Fredrikin asunnossa oli ilo ylimmillään.
"Tuossa palaa isäntä takaisin, eläköön hän!"
"Mutta näytäthän siltä kuin tulisit hautajaisista."
"Niin tulenkin," sanoi hän ja kävi istumaan.
Kotvasen kuluttua nousi hän seisoalleen ja tarttui lasiin.
"Isäntä tahtoo puhua!"
"Hyvät ystävät. Syy, miksi olen teidät kutsunut tänne, ei ole ainoastaan päivän johdosta, vaan siksi että tämä on merkillinen päivä elämässäni. Tänään aamupäivällä kosin erästä nuorta kaunista tyttöä ja sain hänen suostumuksensa. Nimen saatte myöhemmin tietää. Hänen maljansa! Sen juomme pohjaan sampanjassa."
Hän laski lasin niin kovasti kädestänsä, että se särkyi.
"Ja tämä on viimeinen lasillinen sampanjaa, jonka juon, ennenkuin olen suorittanut tutkintoni yliopistossa. Huomenaamusta tahdon ruveta tekemään työtä sen sijaan kuin hävittäisin terveyteni ja omaisuuteni hurjalla elämällä. Minä en tahdo että se vaimo, jonka tänään olen kihlannut, kenties joskus on sanova niinkuin leski äsken: 'hän joi liiaksi sampanjaa ja hänellä oli liian paljon ystäviä.'"
"Sinä olet joutunut sentimentaaliin mielentilaan naapuritalossa."