"Ylpeä norjalainen veri alkaa heti kiehua, kun vaan suunsa avaa," mutisi hän.
Pieni tyttönen seisoi nöyränä ulkona portaissa.
"Pyyhi hyvin jalkasi ja vastaile nöyrästi ja kohteliaasti. Herra on ankara."
Siten sanoen sysäsi neitsyt Madsen tytön ovesta sisään eikä voinut ohimennen olla nipistämättä häntä vähän käsivarresta.
Lapsi seisahtui keskelle lattiaa.
Mustat silmät harhailivat kummastellen katsellen kristallikarafiineja ja hopeakaluja ja pysähtyivät salaisesti kauniisen nuoreen mieheen, joka istui akkunalaudalla, niin että punaiset silkkivarjostimet muodostivat loistavan pohjan haaveelliselle puvullensa.
Hän oli kuin sadun prinssi.
"Tule lähemmäksi, tyttöseni, ja näytä minulle mitä sinulla on kopassasi."
"Kauniita kukkaiskimppuja 10 äyriä ja vehreitä seppeleitä 2 äyriä kappaleelta. Ne tuoksuvat parhaiten lakastuneina."
"Myyt kai kolme 5 äyriin," tinki neitsyt Madsen.