"Saatte mennä, neitsyt Madsen, minä soitan, jos jotakin tarvitsen."
Neitsyt pyörähti ulos, tavallista punaruskeampana kiukusta.
"Mikä on nimesi?"
"Diina."
"Se on kaunis nimi. Kuinka vanha olet?"
"Viisitoista vuotta."
"Ovatko vanhempasi kuolleet?"
"Ei, isäni elää."
"Mitä tointa hänellä on?"
"Hänellä — hänellä ei ole mitään tointa. Hän juo minkä minä ansaitsen ja pieksää minua, kun on päissään."