Pari kyyneltä putosi alas kukkasten joukkoon.
"En — en voi täällä ylhäällä — alhaalla kartanolla."
"No, älä itke, enhän tahdo sinua pakoittaa. Tässä on sinulle kaksi kultarahaa, mene sitten alas kartanolle ja laula minulle, mutta oikein selvästi."
Tyttö katsahti häneen kummastellen ja luuli hänen tahtovan laskea pilaa hänen kanssansa.
"Kas tässä, ota ne nyt äläkä hukkaa niitä. Kahdella kymmenellä voit ostaa itsellesi hameen, toiset kaksikymmentä voi isäsi juoda suuhunsa, niin saa hän iloisen illan. Kenties itsekin tahdot lasin viiniä. Kas tässä."
Hän kaatoi lasiin. Sherry kimalteli kuin sula kulta hiotussa kristallimaljassa. Tyttö tyhjensi sen.
Tulta virtasi tytön suoniin, ja veri nousi hänen päähänsä.
Nuori herra otti koko joukon sokerileivoksia ja laski ne tytön koppaan.
"Kas niin, nyt saat mennä alas laulamaan minulle."
Tyttö ojensi esiin koppansa.