"Eikö herra tahdo ostaa kukkasia?"
"Tahdon, tosiaankin. Anna minulle yksi vehreistä seppeleistäsi, niin saat minulta suudelman kaupan päälle."
Hän otti tyttöä leuan alta kiinni ja painoi suudelman hänen raittiille lapsensuullensa.
Tyttö hoiperteli alas huumautuneena ilosta, viinistä ja ensi suudelmasta, laiha pieni kätönen suonenvetoisesti puristaen kultarahoja.
Hän asettui keskelle pihaa ja lauloi vapisevin äänin:
"Vehreitä seppeleitä,
vehreitä seppeleitä!
Ostakaa,
ostakaa
ruusuja, orvokkeja, reseedaa!"
Hän ei uskaltanut luoda mustia silmiänsä akkunaan; mutta kuitenkin näki hän selvästi hänet, satuprinssin.
Tämä istui siellä ylhäällä valkoisessa takissansa sinisine silkkinyörineen ja nojasi päätään punaista varjostinta vastaan.
Tytön posket hehkuivat, ja hän riensi kiireesti ulos portista ja pitkin katua, pieni laiha kätönen suonenvetoisesti puristaen kultarahoja.
Frans Blendenau istui vielä akkunassa ja leikki hajamielisenä pienen vehreän seppeleen kanssa.