"Ei mitään soimauksia," sanoi neitsy. "Nyt on hän minun, eikä yksikään ihminen maailmassa saa soimata häntä, paitsi minä itse. Tule Engebretsen," lisäsi hän, "seuraa minua heti, sinä et saa olla silmänräpäystäkään enää tuon papukaijan luona."
Sitten hyppäsi Engebretsen pöydän yli ja seurasi sydämensä armasta.
Päivällä tuli isäntä hakemaan häntä.
"Tarvitsetteko jotain?" kysyi neitsy, joka oli itse puodissa.
"Kyllä, minä tarvitsen Engebretsenin takaisin."
"Minä se olen, joka Engebretsen'in pidän, eikä kukaan muu. Jos mitä tarvitsette, niin on se selkäsauna."
Sitten otti hän rihkamakauppiaan kauluksesta kiinni, vei hänen poikki kadun ja asetti hänen päällensä tämän omaan puotiin.
"Nyt olette paikallanne," sanoi hän. "Jos tahdotte minulta vielä enempi, niin saatte tulla takasin kauniisti. Tiedätte missä asun."
Mutta rihkamakauppias ei tullut takasin.
Kolme viikkoa sen jälkeen oli neitsyeen nimenä matami Engebretsen.