Salista oli nimittäin tuleva parketti ja ruokasalista näyttölava.
Seisoessaan siellä kumpikin alustallaan olisivat he aivan hyvin sopineet koristuksiksi ja olleet olevinaan kaksi vanhanaikuista laulunjumalattaren kuvapatsasta. Jokainen olisi sanonut, että täti Dortha oli Melpomene, murhenäytelmän jumalatar, ja täti Riikka olisi silloin välttämättömästi ollut Polyhymnia, kaunopuhelijaisuuden jumalatar.
Anna katseli heidän puuhaamistaan, Triina juoksenteli edestakasin.
Riikka astui alas.
"Triina, ota molemmat palmut, jotka olemme puutarhurilta lainanneet, ja kanna ne aholle."
"Aholle?"
"Minä tarkoitan tietysti ruokasalia."
"Sano minulle täti", sanoi Anna, jonka piti olla suflöörinä, "kuinka saat ruokasalin muutetuksi ahoksi?"
"Kyllä sen helposti saamme. Perälle panemme kolme joulukuusta ja yhden oleanderin, ja sitten on meillä palmu kummallakin puolella. Se tulee erinomaisen luonnollista."
"Kasvaako palmuja ja oleandereita Skottlannin ahoilla, täti?"