"Sitä et tiedä sinä enkä minäkään, sillä emme ole kumpikaan olleet siellä."
"Kuinka käy, Greetta" kysyi Riikka. "Herra Jumala, sinä et saa pudottaa vettä Faerderin papereille. Odotappas, minä siirrän sekä ne että läkkitolpon neulomapöydälle. Todellakin olen milt'ei unhoittanut jäätelön. Faerder, et saa sulkea akkunaa sänkykamarissa, silloin ei jäätelö tule kylmäksi. Ajaa partaasi? Sitä voit sentään tehdä."
Riikka ja Dortha riensivät huoneesta ja Greetta jäi istumaan yksin lasien kanssa.
Heti senjälkeen tuli Betsy huoneesen, aivan vaipuneena rolliinsa, jota hän luki ulkoa.
"Annappas kun katson, osaanko unessakävijänkohtauksen", sanoi hän ja lausui:
"Helvetti on pimeä! — Hyi, mylord, hyi! soturiko ja pelkuri? — Mitä me sitä pelkäämme, kun ei kelläkään ole voimaa vaatia meitä tilille. — Mutta kukapa olisi uskonut siinä vanhuksessa niin paljon verta olevan? — Fifen thaanilla oli vaimo, missä hän nyt on? — Mitä? Eikö nämät kädet koskaan tule puhtaiksi?"
"Peskää ne vihreäsoovalla, rouva, niin teen minä aina", sanoi Triina mennessään huoneen läpi onnettoman lady Macbethin käydessä käsiään hieroen.
Ovessa tapasi hän asianajajan, joka jurona ja nurjana tuli sänkykamarista. Hän oli juuri ajanut partansa ja piti nenäliinaa poskellaan.
"Täällä on verta, verta", lausui Betsy.
"Niin, tiedän sen, olen raapinut nahan leuastani. Täti Riikka on leikannut sahramileipää partaveitselläni."