"Pidättekö kenraaliharjoitusta näytäntöpuvuissa?"
"Se on Riikka vaan, joka yhä minua loukkaa, tohtori. Onko teillä mitään muistuttamista pukuin suhteen? Tässä on kruunu, valtio-omena ja valtikka, ja tässä on kärpän nahkainen mantteli. Niin se on tietysti vaan oravannahkaa, mutta ei siitä ole niin väliä."
"Tietysti ei, mutta minä luulin sentään, että teillä olisi housut ja takki mustan silkkihameen asemesta."
"Niin, samaa sanon minäkin."
"Ole vaiti, Riikka, Minä, Jumalan kiitos, ymmärrän liian hyvin mikä on sopivaa, tahtoakseni näytellä kuningas Duncania miehen vaatteissa. Ainoastaan siitä en ole selvillä, pitääkö minun tulla sisään syöden valtio-omenaa, sillä nämät grawensteinilaiset ovat niin hirmuisen happamia."
"Kuninkaan täytyy usein purra hapanta omenaa, neitini."
"Te olette oikeassa, minä tahdon koettaa."
"Mutta mikä Betsyä vaivaa? Sinä näytät niin onnettomalta, lapseni,"
"Minä harjoittelen vaan rolliani", sanoi hän kyynelten tukahuttamalla äänellä. "Fifen titaanilla oli vaimo; missä hän nyt on?" huusi hän syvällä tuskalla.
"Bravo, se oli mainiosti näytelty. Katsokaamme nyt, muistaako Greetta vastaukset", sanoi Riikka ja nipisti Greettaa käsivarteen.