"Mitä sanot, täti?"
"Hän rakasti vaimonsa sisarta, Sen kirjoitti hän kirjeesen ja otti sitten arseniikkia. Vaimo on tullut hulluksi ja käly on mennyt luostariin."
"Olisikohan se sallimuksen viittaus?" ajatteli Betsy ja nojautui vavisten tuolin selkää vastaan. "Rakastaisiko hän Annaa? Olisiko hänen ystävällisyytensä ja sydämmellinen hellyytensä häntä kohtaan muuta kuin veljellistä rakkautta?"
"Tässä on myöskin huvittava kertomus eräästä englantilaisesta, joka putosi alas korkealta tunturilta ja halkasi päänsä, mutta on nyt jotensakin terve. Luenko sen sinulle?"
"Ei, kiitoksia."
Betsy oli lukevinaan ahkerasti rollivihkoaan, salatakseen liikutustaan.
Riikka tuli takasin.
"Kas niin, Greetta, nyt et saa enää lukea, sinun pitää ajatella pukuasi. Tule nyt."
"Minulla on ainoastaan yksi lapsenmurha jälellä. Anna minun vaan lopettaa se, niin seuraan sitten sinua."
"Ei, siihen ei ole aikaa. Tule nyt, niin vaatetan sinut."