"Älä näytä niin viattomalta, rakas ystäväni. Minä tahdon sanoa sinulle vaan yhden asian. Eilen ajoit tohtorin ulos ovesta; tänään otan minä sen tehtäväkseni, jos hän tulee."
"Mutta minä en ymmärrä —."
"Kun sinulle sanon, että seisoin eilen oven esiripun takana, ollessasi yksin hänen kanssaan, toivon, että käsität —."
"Sinä kuulit siis keskustelumme?"
Asianajaja ei ollut kuullut mitään, mutta hän vastasi kuitenkin juhlallisesti:
"Minä tiedän kaikki."
"Siinä tapauksessa voin aivan hyvin ymmärtää, että vihaat häntä", sanoi Betsy kylmästi.
Asianajaja oli mennyt huoneesensa ja tuli nyt takaisin pieni revolveri kädessä.
"Näetkö tätä sievää kapinetta?" sanoi hän hurjalla hymyllä, "Kaksi kertaa olen tavannut tohtorin ja sinut pää tuttavallisesti päätä vastaan. Jos minä tapaan hänet kolmatta kertaa, ammun ensin häntä otsaan ja sitten itseäni. Nyt menen vaan kaupunkiin ja hankin itselleni hiukan ampumavaroja. Eilen en tahtonut mitään sanoa, ettei tulisi julkista pahennusta, ja jos hän pysyy poissa täältä, en tahdo tehdä mitään vahinkoa hänelle; mutta jos hän tulee tänne, pitää hänen olla varoillaan. Muutoin on parasta, että ajattelemme avioeroa", lisäsi hän. "Sen jälkeen, mitä täällä on tapahtunut, on yhdyselämä meidän välillämme tuleva Kärsimättömäksi."
Sanottuaan sen meni hän.