Liian kuumaa.
"Tänään olemme päättäneet jäädä tänne syömään rääpijäisiä", sanoi Riikka. "Tänään annan köyhieni —"
"— olla rauhassa", täydensi Dortha.
"Ellei kukaan vaivaisi lähimmäisiään enemmän kuin minä —."
"Ei, minähän tietysti olen se, joka en koskaan voi antaa ihmisten olla rauhassa. Puhu suoraan ulos ajatuksesi, Riikka. Minähän olen niin tottunut salaviittauksiisi."
Ja täti Dortha silitti hiuksiaan peilin edessä, ja näytti siltä, kuin olisi hän joku Maria Stuart, joka parhaillaan vaatetti itseään mestauslavalle.
Täti Greetta, joka oli tullut kantaen kahden viimeisen päivän sanomalehti-kuormaa, istui jo vaipuneena nojatuoliin sanomalehden lukemiseen, ja etsi murhia viimeisen edelliseltä sivulta innokkaammin kuin salapoliisi.
"Kuinka täällä on kylmää", sanoi hän ja hieroi käsiään.
"Niin, lämmintä ei täällä ole", sanoi Dortha. "Triina, tule panemaan valkeata kamiiniin."
"Mielestäni on täällä niin hirveän kuumaa", änkytti Betsy.