"Hyvästi, sir", kaikui lempeästi hänen karmiininpunaisilta huuliltaan, vielä välähdys tummista silmistä, ja Victoria regia, minun Victoria regiani, oli kadonnut.
Kaikki oli mielestäni ihanaa unta.
Minä nostin silmäni ja huomasin nyt vasta olevani yksin.
Oli monta kävijää kasvihuoneessa, ja toisella puolen ammetta seisoi Helga Johnsen ja katseli minua nuhtelevin silmäyksin.
Niin, ette ehkä tunne Helga Johnsenia?
Helga Johnsen on seitsemäntoista vuoden vanha ja ottaa kesällä päästötutkinnon normaalikoulusta.
Hän on rikkaan maakauppias Johnsenin tytär siitä pitäjästä, jossa isäni on pappina.
Hän on suloinen tyttö ja kastanjan ruskea on hänen tukkansa, joka riippuu selässä paksuna palmikkona.
Helga Johnsen ja minä olemme leikkineet häitä pienistä asti, vanhempamme tahtovat niin mielellään, että saisimme toisemme, ja minä olenkin pitänyt paljon hänestä; mutta tällä hetkellä halveksin melkein itseäni typerän lapsellisen makuni tähden.
Kuinka voisin enää iloita tuosta pienestä, vaatimattomasta niittykukkasesta nyt, kun olin hurmaantunut troopillisen kasvin taivaalliseen tuoksuun.