"Kuka ylhäinen nainen se oli, jota puhuttelit?" kysyi Helga ja tuli luokseni.
"Se oli eräs englantilainen lady."
"Herranen aika, niin muhkeata!"
Helga Johnson näytti närkästyneeltä, minä olin hajamielinen, ja alakuloisina menimme takasin kaupunkiin.
"Sanoi terveisiä myladylle", sanoi Helga pilkallisesti erotessamme. En viitsinyt vastata hänelle mitään, vaan menin kotiin huoneeseni ja join epätoivossani puolipulloa olutta.
Sinä yönä näin hirveitä unia, Mielestäni uin suuressa ammeessa loordin ampuessa pilkkaan rintanappeihini, jotka olin saanut konflrmationilahjaksi Helga Johnsenilta.
Päivä oli pitkälle kulunut, ennenkuin olin vaatteissani.
Menin kävelemään linnoituksen vallin ympäri antaakseni raittiin meri-ilman jäähdyttää polttavaa otsaani.
Oliko se todellakin mahdollista?
Niin, se oli Victoria regia, joka tuli kävellen yksin, aivan yksin!