"Te olette suuri lapsi", sanoi hän ja löi minua keveästi toisella hansikallaan, jonka oli vetänyt kädestään.
Minä tartuin hänen käteensä, joka oli valkoinen, kaunismuotoinen ja koristettu timanttisormuksilla, ja peitin sen suuteloilla.
Hän nousi.
"Minun pitää lähteä. Ajatelkaa, jos joku näkisi meidät!"
"Enkö koskaan enää saa tavata teitä?"
"Ehkä. Tulkaa illalla Tivoliin."
Hän meni pitkin puiston käytävää.
Vielä hymy hänen karmiininpunaisilta huuliltaan, ja Victoria regia oli jälleen kadonnut.
Kotona oli kirje maakauppias Johnsenilta.
Hän oli äskettäin tullut kaupunkiin, hänellä oli terveisiä kotoa ja hän kutsui minua syömään päivällistä hotellissa ja sitten seuraamaan häntä ja Helgaa Tivoliin.