"Ystävä raukka; tiedättekö, paljonko hän myötäjäisiä saa?"
"En".
"Mutta minäpä tiedän. Korot tuskin riittävät hänen vaatteukseensa vuoden kuluessa".
"En minä ole aikonutkaan häntä heti naida".
"Ette suinkaan; jos minä nain, niin minä otan rikkaan. Muuten pidän Clarissen. Hän on kiltti ja järkevä tyttö".
Ovea koputettiin.
Kookas, kaunis, vanhanpuoleinen nainen pilkisti oven raosta.
"Kuulin portinvartijalta poikani täällä olevan. Saanko luvan astua huoneesen?"
"Tehkää niin hyvin!" lausui Lorenz, ja tarjosi hänelle nojatuolia.
"Ethän toki liene käynyt ylhäällä minun huoneessani, äiti?"