"Sinä kuljet sen puolessa tunnissa".
"Mutta, madame, moisessa ilmassa!"
"Anatole kävelee niin mielellään. Hän istuu niin paljon hiljaa".
"Kyllä, tietysti, niinä, minä kävelen — niin mielelläni", sammalsi hän epäröivänä ja vetäytyi pois.
Angélique meni taas teepöytänsä luokse. Lorenz seurasi häntä.
"Suvaitsetteko auttaakseni teitä ja ollakseni passarina?"
"Aijotteko harjoitella aviomiehen tointen varalle?" sanoi hän hymyillen. "Se on vaikea asema, niin kuin tässä talossa näette. Suokaa mieluummin minun palvelijattarenanne olla ja tarjota teille! Kaksi palaa sokeria, niinkö, ja vähä rommia sekaan? Ja täällä on nisuleipää, jota itse olen leiponut".
Hän antoi kupin hänelle.
"Kiitoksia, te olette ylen rakastettava".
Malin Jönsson istahti pianon ääreen ja alkoi muutamia lirityksiä.