Siinä oli kirje.
"Vihdoinkin!"
Hän heitti päällysnutun kiireesti yltään.
Se oli Vindahlin käsialaa. Postivekseli oli siellä sisällä, ja kirjeen sisältö oli surullinen, kovin surullinen.
Rouva Falk oli sairaana, arveluttavasti sairaana, ja puoti suljettuna. Rahat, jotka hän lähetti, olivat Norderudilaisilta lainatut. Lorenzin täytyi heti kotiin palata. Höyrylaiva lähti Havresta muutaman päivän kuluttua.
Lorenz nojautui uuninreunaa vasten.
Kentiesi hänen äitinsä oli jo kuollutkin.
Eipä sentään. Hän oli vapisevalla kädellään jälkimaineeksi piirtänyt: "Terveisiä äidiltäsi".
Hän vaipui nojatuoliin ja istui siinä somassa iltamapuvussaan, ranskalaisen ylellisyyden keskellä, ja tuijotteli eteensä.
Hänen täytyi siis kotiin lähteä, kotiin, murheesen, kaipaukseen ja kuolemata näkemään, ainoatakaan niistä suurista lupauksista täyttämättä, joita oli antanut.