Anette kohotti päätänsä, mutta loi silmänsä jälleen alaspäin ja punastui.
"Sitten on jo paljo aikaa kulunut, kun viimeksi juttelimme. Silloin sinä olit pieni tyttö —"
"Talonpoikaistyttö, joka ei prinsessan osia näytellä osannut".
"Ja nyt sinä olet täysikasvuinen, impi —"
"Joka ei osaa prinsessan osia näytellä hänkään. Siellä kaukana Parisissa sinä kait olet todellisia prinsessoja nähnyt?"
"Olen, minä olen siellä tarpeekseni naisia nähnyt".
"Ja kauniita ja komeita?"
"Ylen kauniita ja komeita".
"Ylenkö?"
"Niin, naisten laita on samoin kuin kovin tuoksuvain loistokukkienkin. Ne huumaavat aluksi, mutta sitten niihin ikävystytään, ja sitten saapi niistä päänkivistystä."