"Nyt minä olen tyytyväinen, nyt sinä saatat minun luonani olla ja silmäni sulkea, ja minulla on siis kaikin puolin hyvä olla. Makaanhan minä täällä sohvassa kuin kuningatar, ja minua on erinomaisen hyvin hoidettu. Norderudin täti on aina saapuvilla, kun vaan apua tarvitaan. Anette matkusti tänne heti, kun minä sairastuin. Anette, etkös tahdo tänne Lorenzia tervehtimään tulla?"
Hän tuli ja astui suoraan hänen eteensä sekä ojensi hänelle kätensä.
Lorenz tarkasteli häntä ihmetellen.
"Miten sinä olet muuttunut ja kauniiksi tullut Anette!"
"Niinpä olet sinäkin, Lorenz — muuttunut".
"Hän on minulle kuin oma tytär ollut", sanoi rouva Falk ja loi hellän katseen nuoreen impeen. "Hänen tultuansa on täällä meillä päivänpaistetta ollut".
"Mutta nyt sinä olet väsynyt, täti; nyt sinun täytyy vähän levähtää. Sinä olet ylen paljon puhunut".
"Kyllä, sinä sanot oikein".
Hän sulki silmänsä ja nukkui, onnellinen hymy vaaleilla huulillaan.
Anette siirtyi töinensä tuonnemmaksi akkunan eteen. Lorenz istahti hänen viereensä ja katseli hänen käsiänsä, jotka niin ahkerasti virkkauksessa liikkuivat.