"Koti vetää aina jollakin tavalla puoleensa. Minä tunnen sen siltä ajalta, minkä Ranskassa olin".
Hän nousi vaunuihin.
"Hyvästi!"
"Hyvästi, ja onnea matkalle'"
"Kiitoksin. Hyvästi, hyvästi!"
Alempana tiellä hän vielä kerran taaksepäin kääntyi ja hattuansa heilutti.
Norderudin matami vastasi heilutukseen: mutta Anette piti nenäliinaa silmäinsä edessä ja itki.
Hän peittyi tomupilveen heidän nähtävistään.
Nyt hän jälleen matkusti pois — taas pois.