"Aina te puhutte niin kauniisti, Vindahl, ettei käy teitä vastusteleminen".
Seminarilainen oli jo istahtanut kirjalle. Neitsy asettui kainosti hänen syliinsä eikä niin täpärälle polvien päähän kuin viime kerralla.
Taaskin he istuivat hetkisen äänettöminä. Neitsy kuivasi liikutettuna nenänsä alustaa nokisella esiliinallaan.
"Neitsy Mikkelsen'"
"Niin".
"Eiköhän meidänkin kävisi tässä ensimmäisen rakkautemme kukkaa pusertaminen?"
"En minä ymmärrä teitä".
"Te olette ijäkkäämpi nainen —"
"Kolmekymmentä vuotta — ei enempää".
"Te olette järkevä nainen, joka voisitte miehen onnelliseksi tehdä".