"Oikein, olisikin suloista, kun vaan yksi olisi, jolle tarvitsisi mustasukkainen olla", lisäsi parooni.
"Herranen aika, Mogens, sinähän minua aina mitättömänä lapsena pidät, ja pitäisihän sen sinua ilahduttaa, kun tyttärelläsi monta ihailijaa on".
"Mutta oletkos varma siitä, että hän heti paikalla sinun jalkaisi eteen heittäytyy, Olga?" kysyi neiti von Feldau.
"Siunatkoon, Ellen, kuinka sinä saatat semmoisia puhua?" huudahti kenraalitar ja veti valkean kasmirisaalinsa olkapäilleen. "Paroonittarella on ihan vastustamaton lumousvoima. Nähdä hänet on sama kuin rakastua häneen".
"Mutta miehenipä näkee minut joka päivä, mutta siitä on sentään jo herran aikoja kulunut, kun hän minua ihaili".
"Mutta, Olga —"
"Vait, nyt tulee kuvaelma!"
"Katsokaapa neiti Brennemannia, eikö hän ole ihana kuin prinsessa?"
"Näyttää paremmin vaatetetulta karjapiialta", sanoi neiti von Feldau.
"Ja entäs polvistunut ritari", sanoi paroonitar, "ei hänen olisi sentään sopinut trikoossa esiintyä!"