"Eikö? Miltä hän sitten näyttää?"
"Kauniilta näyttää", jupisi neiti von Feldau.
"Minun mielestäni hän paremmin näyttää ranskalaiseen lähettiläskuntaan kuuluvalta".
"Vallan paikalle osattu", lausui kenraalitar ja sovitteli tähystintä silmäinsä eteen. "Paroonin lausunnot ovat aina niin sattuvia".
"Kyllä; tällä kerralla ei hän niin tuhmasti puhunutkaan. Kuules, Mogens, sinun täytyy siitä huolta pitää, että hän meille esitellyksi tulee".
"Jahkapa ensiksi nähdään, mikä menestys hänen kappaleellansakin on".
"Saman arvoista. Aina hän sentään kauniina pysyy. — Ihailijaisi joukossa, kultaseni".
"Sitä pahempi, ettei heissä ole ainoatakaan, josta vähääkään välittäisin", jupisi paroonitar Olga.
"Ehkäpä tuo nuori norjalainen silmäisi edessä armon löytäisi", sanoi parooni.
"Sitä toivokaamme!"