"Ei paroonitar ole aina kylliksi varovainen", sanoi kamarijunkkari.
"Ja ihmisiä huvittaa niin mainiosti juosta ja juoruta ja perättömiä laverrella", sanoi Falk.
"Sehän on naisten parhaimpia huvituksia", sammalsi kamarijunkkari suopeasti.
"Eivätpä totta tosiaan herrat ole hituistakaan parempia", huudahti neiti von Feldau.
"Äläpäs toki keskustelussa kiivastu!" varoitteli kenraalitar. "Täällä on lämpöä muutenkin, Aurinko paahtaa vallan kauheasti".
"Niin, ja herra Falk istuu keskellä päivänpaistetta", lisäsi kamarijunkkari. "Hänen oikea puolensa säkenöitsee juuri kuin olisi priljantteja siihen seulottu".
Ellen meni sulhonsa eteen ja tarkasteli hänen takkiansa.
"Sehän on timanttipuuteria", sanoi hän.
"Olette, hyvä neiti, varmaankin päätänne herra Falkin olkaa vasten nojannut", myhäili kamarijunkkari.
"En milloinkaan käytä tuota vanhanaikuista korutavaraa", jupisi Ellen, ja veri alkoi hänen päähänsä kohota.