"Herranen aika, istukaa siis kaikin mokomin pöydän toiselle puolelle, niin etten teitä saastuta! Poika raukka, joko nyt niin tohvelin alla olette! Oi, miten minua huvittaisi nähdä teitä oikein kunnollisena aviomiehenä!"
"Minä toivon siinä hyvin suoriutuvani. Mutta emmekö ota vähän virvoituksia?"
"Kiitoksia, lasi sherrykobbelia ei tekisi pahaa", "Kuuletko, Kaspar, lasi sherrykobbelia ja toinen totia!"
"Lasi sherrykobbelia ja toinen totia!"
"Lasi sherrykobbelia ja toinen totia!" kertoi vanha Gianelli.
Falk istui toiselle puolen pöytää ja tarkasteli rouva Steiniä, joka supisti verevät huulensa torven ympärille ja imi itseensä tuota kylmää juomaa.
"No, mitä te minua noin töllistelette? Sanoako, mitä ajattelette?"
"Saisi kuulla!"
"Hän on sentään sangen kaunis". "Kyllä, oikein sanottu, jotakin semmoista se oli, ja minä onnittelen tulevata miestänne".
"Kiitoksia", sanoi hän kuivakiskoisesti ja tarttui jälleen imutorveensa.