"Kiitoksia, mainiosti; eikä meidän sitä tarvinne kamarijunkkarilta kysyäkään. Näyttehän olevan kuin elävä terveys itse ja ahavoittunut kuin intiaani". "Istutte täällä niin yksinänne?"
"Niin istumme: vartoomme Falkia, joka on Kyöpenhaminassa".
"Hän on kovassa jännityksessä näinä päivinä ollut", sanoi kenraalitar. "On uuden näytelmäkappaleensa lähettänyt sekä Kyöpenhaminan kuninkaalliseen että Kristianian teaatteriin ja vartoo nyt juuri vastausta".
"Siitä on taukoomatta tietoja sanomalehdissä", vastasi kamarijunkkari.
"Liian paljon", sanoi kenraalitar. "Siitä vaan ruvetaan liian suuria vartoomaan. Kunpa ei vaan erehdyttäisi".
"Sitä emme sentään huoli uskoa", sanoi Ellen rohkeasti.
Kamarijunkkari rupesi hennoille jaloilleen hennon herrassauvansa nojalle ja koki välinpitämättömältä näyttää sekä tokasi:
"En ole nähnyt Falkia sitten kuin edellisenä iltana ennen linnaväkeen lähtöäni".
"Niin, kihlaajaispäivallisillä luonamme".
"Ja sitten myöhempäänkin illalla vielä. A Portassa — rouva Steinin seurassa".