"Mitä sanoitte?" tokasi kenraalitar.
"Mahdotonta!" huudahti Ellen.
"Minä vakuutan, hyvät naiset, kunniasanallani, se on totta. Heiliä oli vallan varmaan jonkunlaiset jäähyväiskestit siellä, ja molemmat he totiansa joivat. En tosiaankaan muista, polttiko rouva Stein paperossia, mutta molemmat he kuitenkin jotenkin riemastuneita olivat".
"Sehän on inhottavaa!" huudahti Ellen.
"Vallan kauhistavaa!" lisäsi kenraalitar.
"Sitten he käsi kädessä kotiin lähtivät".
"Herra kamarijunkkari!"
"Kunniasanallani, rouva kenraalitar, todeksi sen vakuutan".
Ellen nyppi hervastuneena päivänvarjonsa tupsuja.
"Jospa sen olisin ennemmin tiennyt! Ihan kihlaajaispäivänä! Mutta ei sitä sikseen heitetäkään".