"Sitä itsekin ajattelin, ja sen tähden tahdoin sinut sieltä mahdollisimman pikaisesti pois saada".
Lorenz kääntyi tätiänsä kohden ja katsoi ystävällisesti häntä silmiin, ja siinä hän tuli huomanneeksi, etteivät ne muutokset niinkään pienet olleet, mitkä hänen koko olennossaan olivat tapahtuneet. Hänen pukunsa oli tosin yksinkertainen ja tumma nyt niin kuin ennenkin; mutta sekä kangas että kuosi olivat sievät ja todistivat varallisuutta.
"Sanos minulle, täti, eräs asia, joka minua kummastuttaa, se nimittäin, mikset sinä sanallakaan ole minulta kysynyt, mihin toimeen nyt aijon ryhtyä?"
"Tiedätkös sitä itsekään?"
"Totta puhuen en sitä tiedä".
"No mitäpä sitten hyödyttäisikään sinua semmoisilla kysymyksillä kiusata?"
"Surullista on, kun mies vielä tällä ijällään näkee tulevaisuutensa näin musertavan toivottomana ja pimeänä edessään".
"Tulevaisuus on Jumalan kädessä, poikaseni", lausui Norderudin matami lempeästi. "Tähän aikaan on kyllä niin uusimuotista sanoa, ettei mitään Jumalata olekaan; mutta kyllä hän sentään siellä ylhäällä hallitsee, ja kun meistä kaikki pimeimmältä näyttää, silloin hän aina meille pienen kynttiläntynkän sytyttää ja oikean tien osoittaa".
Lorenz huokasi ja antoi päänsä alaspäin vaipua.
"Tuolla näet Falkestadin. Vieläkös tunnet sitä?"