"Herranen aika, noin kauniina ja komeanako se tuolla auringon paisteessa loistaa? Luulen, että se on äskettäin maalattu".
"Kyllä, se on siistitty sekä sisältä että ulkoa, ja niin on Norderudissakin tehty. Me vanhukset muutamine sinne uudeksivuodeksi".
"Entäs Falkestad?"
"Siellä asuu sitten Anette miehensä kanssa".
"Vai niin, hän on siis kihloissa?" urkki Lorenz hieman tuskallisesti.
"Kyllä, voithan hyvin käsittää, ettei niin kaunis ja rikas tyttö vanhaksipiiaksi jouda".
"Ei, tietysti. Onko hänen sulhasensa maanviljelijä?"
"Ei, kaupungista on; mutta meillä on niin kelvollinen työnjohtaja, joka saattaa siksi auttaa, kunnes hän itse on vähäsen ennättänyt maanviljelykseen perehtyä; ja kun on talo semmoinen kuin Falkestad velatonna ja vielä korkoja muutama tuhat vuodessa, niin saattaapa sillä aina toimeen tulla, vaikka ei olisikaan niin tavattoman taitava maata viljelemään. Ja ovatpa nuoret sitä paitsi lähellä minua ja Ole Danielia, ja me saatamme heitä työllä ja neuvoilla auttaa".
"Kyllä niin", sanoi Lorenz hieman huokaisten.
Nyt he kääntyivät lehtokujaan.