Naurua ja kikerrystä kuului vierasten joukosta; mutta Gusta Londemann oli tyttö, joka ei äkkiä hämilleen joutunut.
"Laskeu polvillesi!" kuiskasi hän.
"Oletteko hupsu?"
"Laskeu polvillesi, sanon minä!"
Lorenz vaipui polvilleen. Gusta rupesi oikein veistotaiteelliseen asentoon, otti ruususeppeleen hapsiltaan ja laski sen hänen päähänsä.
Myrskyisiä kättentaputuksia.
"Enemmän bengalitulta!" huusi hän hymyillen. "Jens sytytti liian varhain".
Papin rouva loi maaherran rouvaan kysyvän silmäyksen.
"Luuletteko tämän kohtauksen aijotun yleisön nähtäväksi?"
"Eihän tässä maailmassa saata enää mitään uskoa", vastasi maaherran rouva ja varisti huolellisena ruunia silkkinyöriänsä ja pronssittuja viinirypäleitään.