Matami kutoi paksusääristä, harmaata villasukkaa, Norderud veteli savuja hopeahelaisesta merenvahapiipustaan, ja Anette istui virkkuineen akkunan pielessä.
"Äiti, täti Falk tulee jalkaisin tuolla alhaalla tiellä".
"Jalkaisinko ja tämmöisellä säällä! Sitten on jotakin erinomaista tapahtunut".
Hän riensi eteiseen ja kohtasi rouva Falkin, joka tuli kalpeana ja sateesta likomärkänä.
"Herranen aika, Beate, mitä on tapahtunut? Ja olet noin märkänä, raukka. Martine, Martine, riennä laittamaan pannu tulelle, hyvää kahvia!"
Ja hän auttoi ystävällisesti kälynsä viitan riisumista, taputti häntä olkapäähän ja vei hänet huoneesen.
"Kas niin, istupas nyt tähän sohvaan ja kerro kaikki minulle. Anette, parasta on, että sinä menet omaan huoneesesi".
Anette otti tyynesti työnsä ja meni.
"Se on rahaseikka, eikös niin? Vai konkurssiko?"
"Oi, niin! Tukkukauppias Verlund on kuollut ja pesä pantu konkurssiin".