Falkilaisten asunto oli kerrosta ylempänä.
Jotenkin avarassa huoneessa olivat Falkestadin ison salin vanhanaikuiset kullatut huonekalut järjestyksessään. Ne olivat kentiesi kylläkin liian suuret ja kömpelöt tavalliseen kaupunkilaishuoneesen; mutta sekä huonekalut että suuri kynttiläkruunu tekivät huoneen sangen komean näköiseksi. Lorenz istui nurkassa kirjoituspöydän ääressä. Hän oli tullut paria vuotta vanhemmaksi, mutta ei ollut juuri paljoa muuttunut. Kasvojen piirteet olivat vähäistä paremmin vakaantuneet, ja nenän alle oli pari orastavaa viiksien alkua hienoa varjoansa levittänyt.
Soitettiin. Lorenz aukasi oven.
Molemmat Binbergin neidet loistavissa puvuissaan.
"Hyvää päivää, hyvää päivää, Lorenz! Onko äitisi kotona?"
"Minä etsin hänet. Tehkää niin hyvin ja astukaa sisään siksi aikaa!"
"Onhan täällä sievää", sanoi Amalie, kun he olivat huoneesen astuneet. "Eihän täällä niin köyhältä näytä".
"Ei niinkään".
Samassa astui rouva Falk huoneesen.
Eikä hänkään ollut paljoa muuttunut.