Hän säpsähti hiukan, mutta astui sitte lähemmä vieno punastus poskilla.
— Kälyni, neiti Rikke Brauner — kandidaatti Belskov.
Vaalea käsi tiamanttisormuksineen pistäysi taasen esiin turkeista ja puristi pientä, pehmeää ja lämpöstä naisenkättä.
— No, Petteri, tuleppa tervehtimään vierasta herraa!
Puhuteltu pienokainen asetti hanhenpaistivoileipänsä syrjään ja teki kankean kumarruksen.
— Mutta nyt meidän pitää heittää päällysvaatteet pois.
Belskov viskasi turkin päältään ja seisoi somassa seurustelupuvussa. Hänen komea, kiherä täyspartansa hulmueli hienona huntuna valkoisella rinnallaan ja kun hän pisti kätensä syvästi kaarevaleikkeisen liivinsä alle ja veti koristeisen palttinaliinan esiin, niin vieno violiinien tuoksu hajuaistia kutkutti.
Rikke eteni pöydästä ja loi vieraasen salavihkaisia silmäyksiä. Näytti kun ei hän koskaan olisi nähnyt kauniimpaa ja hienompaa herraa.
— Kuule Mile, sanoi Rikke rouvalle, — nyt meidän pitänee toimittaa pienokaiset toiseen huoneesen.
Hän otti yhden pienokaisen käsivarrelleen ja toisella kädellään vieritteli lasten vaunut ulos. Sitte hän tuli takasin, liiteli kevyesti ympäri huonetta poimien leikkikalut laattialta ja asettaen pari neulottua liinaa sekä sohvatyynyn paikoilleen ja muutamilla ripeillä liikkeillä oli tuo pehmeä, lämmin pikku käsi tenhonut huoneen mitä komeimpaan järjestykseen.