— Isä, näytä nyt meille pikku kappale tämän vieraan herran tähden!
— No niin, te olette oikeassa, mitä minä tässä joutavia lavertelenkaan. Tarkkaavaisuutta hyvät herrat ja naiset nyt! Näytäntö alkaa.
Hän meni teaatterin taakse ja alkoi näytännön, joka sai lapset mitä parhaimmalle tuulelle. Hilpeys tarttui pian muihinkin eikä aikaakaan niin koko seura, yksin tuo vaalea rouvakin, oli mitä herttaisimman naurun vallassa.
Vihdoin laskettiin verho alas ja punakkana ja hengästyneenä tuli kapteeni pöydän luo saamaan pikku siemauksen vahvistusta totilasistaan.
— Ka niin, pojat, nyt on ilta lopullaan. Menkää huoneesenne ja asettukaa maata!
Hiljaan ja tottelevina ojensivat he pienet kätösensä hyvääyötä sanoessaan ja työnnälsivät pienet punahuulensa isän tuuheaan, mustaan partaan.
Kun Belskov hetkinen tämän jälkeen nousi jäähyväisiä ottaakseen, kuiskasi kapteeni:
— Sinun pitää nähdä heitä makuulla.
Hän veti ystävänsä hellävaroen lastenkammariin.
Siellä uinuivat nuo pienet reippaina ja punan purppuroimin poskin kuin kukkanuput sateen jälestä onnellisen hymyilyn väikkyessä puoliavoimilla lapsenhuulillaan.