— Tule tänne, niin puhdistan kenkäsi hiekasta, sanoi Lave.
— Se ei merkitse mitään! Ne tulevat aivan samassa yhtä täyteen jälleen.
— Oo, me kyllä keinon keksimme. Tulehan tänne vain.
Lotta nousi toiselle jalalleen ja ojensi toisen hymyillen Lavea kohti, joka laskeusi polvilleen rappusten viereen. Hän veti kengät Lotan jalasta, pudisti hiekan ulos ja käsineen nuo sinervät silkkisukatkin harjasi.
Kun tämä oli tehty kohotti Lotta pystynenäänsä ja kysyi:
— Mitä sitte?
— Sitte minä otan neidin käsivarrelleni ja kannan kirkolle.
— Käykö se päinsä?
— Saammepa koettaa!
Hän kumartui alas ja ennenkun hän oikein tajusi koko asiaa, istui Lotta jo hänen voimakkaalla käsivarrellaan käsivarret hänen kaulalleen kierrettyinä ja niin lähdettiin kulkemaan tuossa hiekkameressä.