— Se on — se on — hyvin totta.
— Mutta kosiminen on niin vaikeaa.
Lotta seisoi ja pureskeli vaaleansinistä hatunnauhaansa. Häntä nauratti niin äärettömästi.
— Se lienee kyllä vaikeaa. Minä en ole koskaan koettanut sitä.
— Te naiset olette onnellisia, te kun olette kokonaan vapautetut tuosta vaikeasta tehtävästä.
— Mutta sen sijaan meitä — kositaan ja se on monta kertaa vaikeampaa.
— Onko teillä ollut jo monta kosijaa?
— Te olette ensimmäinen, sanoi hän kohottaen pystynenäänsä ja heittäen veitikkamaisen silmäyksen.
— Minä — enhän minä ole teitä kosinut.
— Ettekö sitä tarkottanutkaan, sanoi hän hämillään.