Muutamia frakkiin puettuja kavaljeereja kiharat otsalle kammattuina ja puoluehattu kainalossa liehueli hänen ympärillään, vaan pieni ilmaus tuon haltijattaren kasvoilla sai heidät peräytymään. Tulisesti tempasi hän uutimen syrjään ja heittäysi väsyneenä silkillä verhotulle divaanille.
Hänellä oli vaaleat, hienopiirteiset kasvot, tummat, sädehtivät silmät ja mustat hiukset käherretyt à la Tiitus (Tiituksen tapaan) ja koristettuina ainoastaan parilla tiamanttitähdellä.
Hänen lohenvärisestä atlaksesta ja hopeankirjaellusta silkistä valmistettu, syväleikkeinen pukunsa, tuo pariisitoaletin aito mestariteos jos jonkinlaisten pitsien, nauharuusujen, poimujen ja kiehkuroitten ympäröimänä sekä keinotekoiset, jättiläissuuret ruususikermät näyttivät reippaan ja nerokkaan järjestelynsä vuoksi mitä hurmaavimmalta.
Hän oli kaunis raukeana venyessään tuossa divaanilla ja leikkiessään jonkinlaisella ihmeviuhkalla. Vielä kauniimmalta olisi hän näyttänyt, jollei noissa vaaleissa kasvoissa olisi väikehtinyt kalpeutta ja arvokkuutta.
Hän oli saanut kyllänsä tanssinsäveleistä, vanillijäätelöstä, hellistä silmäyksistä, mauttomista imarteluista, frakkiin puetuista herroista ja tuosta väsähyttävästä salonkituoksusta.
Hän oli arvokas, hän oli aina ollut polviaan notkistelevain kavaljeerein ympäröimänä, mutta hän oli herpounut kaikkeen tuohon palvelukseen, hän oli kyllästynyt tanssiaishaltijattaren asemaansa.
Stella Adler — niin kuului hänen nimensä — ei saanut kauvan häiritsemättä olla.
Kärsimättömänä kohotti hän raukeat silmänsä, mutta kun näki kuka tulija oli, niin hilpeä hymyily huulilleen kumpusi.
Hän hivahtihe syrjemmälle valmistaen siten tilaa tulijalle.
Tulija oli komea, noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen nainen täyteläisillä, hehkeillä ja ilokkailla kasvoilla sekä mustilla hiuksilla pitkine, riippuvine palmikoineen ja valkoisista sulkasista sekä punasista ruusuista valmistetulla, erityisellä tukkakoristeella.