— Varsin luonnollista, sanoi Stella, sillä kaikki minun kavaljeerinihan ovat ruvenneet näyttelemään vahtimestarin rollia.

Hän kohotti silmäkulmiaan ja nojasi raukeasti Tiituspäätään vaaleansinerviin silkkityynyihin.

Samassa työnnettiin verho uudelleen syrjään ja sisään astui tukkukauppias.

II.

Tukkukauppias Breine oli hiukan lihavahko herra ohuella, ruskealla tukalla ja pienellä ruskeahkolta ja harmaalta vivahtavalla poskiparralla.

Hän ei näyttänyt olevan aivan hyvällä tuulella.

— Kuinka suvaitsevat naiset viihtyä täällä? kysyi hän koettaen salata kasvoilleen kohouvia poimuja.

— Kiitoksia, mainiosti! sanoi Stella.

— Olen varsin iloinen, että sinä hiukan levähdät, sanoi hän vaimolleen. Luultavastikin sinulle käy jotenkin rasittavaksi liehuella koko illan yhden kavaljeerin käsivarrelta toiselle.

Rouva leikki viuhkallaan ja hyräili jotakin valssinsäveltä.