— Kyllä se tapahtui kemuissa.
— Ja missä kosit sinä?
— Kemuissa myöskin.
— Ja sinulla ei ole mitään syytä kaikerrella. Me olemme viihtyneet hyvin yhdessä.
— Varsin niin, olemme eläneet kuin alituisissa kemuissa.
— Ja minä olen ollut toimekas emäntä.
— Ja syönyt otsasi hiessä leipäsi — kaikkien kaupungin kemujen tähden.
— Ilvehditkö? Sinä vielä kerran kadut kun minä menen pois.
— Siihen minä olen tottunut kaikkina kemuiltoina, sanoi tukkukauppias kiepautellen tulisesti rouvan viuhkaa, jonka tämä oli pöydälle asettanut.
— Sinä olet tänään tavallistasi uhkeampi, sanoi Fanni nousten sohvalta. Tukkukauppias kohoutui pystyyn hänkin.