— Mutta?
— Mutta — —
— Mehän olemmekin nyt varsin avomielisiä?
— Minä en haluaisi mitään sen mieluummin.
— Mutta kun olette huomannut, että minä olen kyllin hävytön, etten heti langennut polvilleni, niin kenties huvitteleitte asettamalla minut voitettuna jalkainne juureen, jotta sitte saisitte huvin — työntää minut luotanne.
— Herra luutnantti, sanoi Stella tulisesti kohoksi pelmahtaen.
— Haluatteko jotakin? kuului lällättävä ääni hänen takanaan. Se oli synkkämielinen vahtimestari Olsen, joka äänettä oli sisään hiipinyt ja nyt seisoi siinä pää kallellaan ja annos jäätelöä kädessä.
Stella vaipui uudelleen tuolille ja kätki kasvot käsiinsä:
— Ei, kiitoksia, menkää vain!
— Minun piti viedä tämä vanillilasi rouva Breinelle.