— Minä uskalsin luulla teitä oman edun sankariksi ja te uskalsitte sanoa minulle vasten silmiä, että minä olen sydämmetön koketti, joka huvitteleihen valjastuttamalla onnettomia rakastajia triumfivaunujen eteen. Olemmeko tasassa?
— Minä en ymmärrä mitä sanoa puollustukseni.
— Minä kenties voisin sanoa paljonkin, mutta minä en ollenkaan tiedä, miten me tulimme alottaneeksikaan tämän keskustelun, ja vielä vähemmin tiedän minä, minkätähden me — jatkamme sitä.
— Ei, neiti on oikeassa. Minun alkuperäinen tarkoitukseni oli pyytää teitä ensimmäiseen valssiin.
— Kiitoksia, tällä kertaa olen minä niin väsynyt, että tarvitsen levähtää.
— Silloin en minä voi kauvemmin vaivata teitä, neitiseni.
Hän kumarsi kylmästi ja lähti äkkiä tanssisaliin.
Stella oli noussut seisoalleen. Oven luota huojueli hän divaanille ja heittäysi suin päin erääsen sen nurkkaan haudaten päänsä vaaleansinerviin silkkityynyihin.
IV.
Monia katkeroita ajatuksia liiteli Stellan päässä venyessään tuossa pää silkkityynyihin kätkettynä.